<a href="http://s956.photobucket.com/albums/ae45/Masumani/?action=view¤t=snapshot_785b7884_b889baca.jpg" target="_blank"><img src="http://i956.photobucket.com/albums/ae45/Masumani/snapshot_785b7884_b889baca.jpg" border="0" alt="2"></a>
Kökkövaroitus! Toinen osa :D Tässä osassa tapahtuu aika vähän, mutta sainpahan sen valmiiksi. Ensimmäisenä osan alkuun taloesittely:
Ruma ulkokuori.
Oven läpi olohuonetta.
Olohuonetta sisältäpäin, sisustus jäi vähän niukaks, koska ei ollu enempää rahaa.
Seuraavaksi teputellaan tuota käytävää eteenpäin,
Mutta ennen sitä vähän ilmakuvaa.
W
C
Ja ilmakuvaa sieltäkin.
Seuraavana löytyy makkari.
Sekä ylläripylläri vähän yläviistosta kuvaa sieltäkin :D.
Tämän oviaukon läpi astutte.
Jossei nyt kuitenkaan ikkunan läpi astuta.
Kodin sydämeen eli keittiöön.
Oon sit todella huono tekemään taloesittelyjä, mutta toivottavasti saitte edes jotain irti.
Ja vielä pohjapiirros asioita selkeyttämään.
*~*~*~*~*
Elämä uudessa yhteisessä kodissa alko oikein mallikkaasti.
Alina noisu joka aamu ennen mua kokatakseen mulla maittavan aamiasien ennen töihin lähtöö.
Paitsi tietty niinä aamuina, joina mä heräsin vielä Alinaakin aikemmisen, jollon se aina yllätty ilosesti.
Yhtenä aamuna onnistu jättään pannun päällä olevalle levylle töihin lähtiessään.
Mutta onneks tästä autiokaupungista, joka osoittautui ei autiokaupungiks löytyy pätevää sammutusväkeä.
Me saatiin molemmat ylennykset, mutta eipä ehditty kauaa juhlimaan, kun Alinan piti kiirehtiä ottamaan palanut ruoka hellalta.
Se yritti tarjota sitä mullekin, mut kieläydyin selittämällä, että on kiire tai jotain.
Meidän välit oli hyvin läheiset. Alinaa ei haitannut, kun painaudin nukkuessa ihan siihen kiinni.
*~*~*~*~*
( Todella suuret pahoittelut noista punaisista valoista. Testasin niitä tunnelmanluojaksi, mutta ei oo yhtään hyvät :( ). Mä olin rohkee, mä olin mies.
Kosin Alinaa.
Polvet tutisi, kun katsoin sormusta Alinan käsissä. Pistääkö se sen sormeensa vai eikö pistä?
Se pisti! Polvet meinas pettää lopullisesti alta.
Ja viimeistään sitten olin kaatua, kun Alina hyppäs mun syliin niiiin onnellisena.
Alina kuiskutti jotain mun korvaan: "Aletaanko heti suunnitteleen häitä?" . Toisaalta ajatus oli hyvin naurettava, mä naimisissa. Mutta olinhan jo kihloissakin, joten miksei. Suostuin.
*~*~*~*~*
Kuukauden vaihtuessa me saatin vihdoin palkkatilit ja oli ees vähän tarpeeks rahaa. Me siivottiin koko talo kaksin.
Mä soitin vieraat.
Ja Alina vuokras kaiken tarvittavan.
*~*~*~*~*
Se hetki oli taianomainen. Tai no, me seisottiin tönkköinä ja jännittyneinä hääkaaren alla ujosti toisiimme vilkuillen.
Hentoja ruusunterälehtiä leijui hiljalleen meidän päälle.
Pujotimme sormukset toisiemme sormiin ja luvattiin rakastaa toista niin myötä, kuin vastoinkäymisissäkin.
Ja vielä suudeltiin.
Kaiken hääkansan ollessa todistamassa tätä onnellista avioliittoa.
Oli suorastaan sääli leikata meidän upee hääkakku.
Vaikkakaan ei se mitään, se oli ihan mielettömän hyvää. Nami maiskis!
Juhlat onnistu tosi hyvin. Porukka söi,
Sekä piti hauskaa mm. tanssimalla.
Puolessa välissä juhlaa Alina muisti hakea korut ja huntunsa.
Yks juhlavieraista laitto hiukset. Alina oli ollu niin innodyunut, että unohti laittautua kunnolla elämänsä tärkeintä päivää varten. Mulla on maailman paras, kaunein ja hajamielisin vaimo!
Lisäks me ollaan maailman onnellisimpia! Saku ja Alina Motoré!
Eikös ollukkin hieman kökköhkö? Kommenttia toivoisin.